Tell the Wolves I’m Home – Carol Rifka Brunt

En kovin usein itke lukiessani kirjaa tai kuunnellessani äänikirjoja. Ehkä se johtuu siitä, että nuortenkirjojen lukeminen on opettanut minut olemaan luottamatta äkillisiin kuolemiin, koska aika usein kuolema on vain temppu, jolla kirjailija yrittää sitoa lukijan tunnetasolla hahmoihinsa. Joitakin sivuja tai lukuja tai osia myöhemmin sitten äkisti paljastuukin, että se tai tuo hahmo onkin elossa ja voi ihan hyvin, kunhan nyt huijasi. “Ähäkutti”.

Näin ei todellakaan ollut Carol Rifka Bruntin kirjan kanssa. Tell the Wolves I’m Home on syvääluotaava katsaus sisarussuhteisiin, kateuteen, ystävyyteen, kiellettyyn rakkauteen. Lisäksi se kuvaa hyvin läheltä sitä riuduttavaa tapaa, jolla AIDS hitaasti, mutta varmasti tappaa ihmisen. Näissä kuolemissa ei ollut mitään temppuilua, ei peilejä eikä savua. Kun tässä kirjassa joku kuolee, voit olla varma, että kuolema on lopullinen.

Kirja sijoittuu 80-luvulle, aikaan, jolloin AIDS oli vielä ihan uusi asia, eikä HI-viruksen hoitoon ollut vielä mitään lääkkeitä. June on kahdesta sisaruksesta nuorempi, ja hänen enonsa Finn sairastaa AIDSia. Grace on Junen isosisko, joka ensisilmäykseltä vaikuttaa ylimieliseltä ja julmalta, ei ollenkaan niin hauskaluonteiselta ja mielenkiintoiselta kuin June. Melko heti kirjan alussa Junen ja Gracen eno kuolee ja jättää tytöille perinnöksi maalaamansa muotokuvan. Pian Finnin kuoleman jälkeen julkaistaan lehtiartikkeli, ja tyttöjen perheelle selviää, kuinka suuri ja kuuluisa Finn oikeastaan olikaan.

Enon hautajaisissa June näkee ensimmäistä kertaa kaukaa Finnin “erityisystävän” Tobyn, kuten Junen äiti häntä kutsuu. Homous oli 80-luvulla vielä pitkälti tabu, eikä AIDS-epidemia ainakaan auttanut ihmisiä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Grace kutsuu enon miestä murhaajaksi, koska uskoo tämän tartuttaneen taudin heidän enoonsa. June ei ole asiasta ihan niin varma, vaikka yleensä isosiskoaan uskookin. Hän haluaa tavata Tobyn ja kuulla kaiken, mitä Tobyllä on Junen enosta kerrottavanaan, sillä Junella on salaisuus, jota hän ei voi kertoa kenellekään. Hän rakasti enoaan enemmän kuin vain enonaan.

Luin tämän kirjan katsottuani dokumentin Freddie Mercurystä. Muitakin kirjoja varmasti on, mutta nopean googletuksen tuloksissa tämä pomppasi esiin ensimmäisenä, ja syystä! Täytyy sanoa, että 80-luku ja sen ajan homokulttuuri ovat tähän saakka olleet minulle täysin vieraita. AIDS ei ole koskettanut elämääni muutoin kuin kenties hyväntekeväisyyskampanjoiden mainoksissa. En voi vieläkään sanoa tietäväni asiasta kaiken, mutta tiedän siitä nyt paljon enemmän.

Onko kellään muuten hyviä lääkkeitä kirjakrapulaan?

Pan Books
2013
ISBN 978-1-4472-0214-1
372 s.
☆☆☆☆☆

Oma ostos

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s