Oonko ihan normaali? – Holly Bourne

Viime kesän Hel-YA:ssa oli yhtenä etä-esiintyjistä Holly Bourne, joka puhui kirjastaan sekä sen silloin juuri ilmestyneestä jatko-osasta. Sain käsiini vastikään ilmestyneen kolmannen osan, ja ajattelin, että kun nyt melko tyyriiseen hintaan ostin tämän sieltä kirjallisuusfestareilta, niin voisin ihan yhtä hyvin lukea koko sarjan enkä vain tuoreinta osaa – siitä huolimatta, että kirjat ovat ainakin tavallaan itsenäisiä.

Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Evie, joka on toipumassa varsin pahaksi äityneestä OCD:stä. Evie on vähentämässä lääkitystään, mutta toivoo, että uusi elämä uudessa koulussa. jossa kaikki eivät tunne häntä tyttönä joka sekosi auttaisi toipumisessa. Hänen yläkouluaikainen ystävänsä Jane on kuitenkin löytänyt poikaystävän, joka tuntuu vievän Janen kaiken ajan, ja Evie on uudessa koulussaan aika yksin. Kunnes tutustuu Lottieen ja Amberiin. Lottie on oikeastaan ollut Evien ystävä alakoulussa, mutta tytöt tutustuvat nyt toisiinsa uudestaan.

Evie ei halua, että kukaan – eivätkä varsinkaan hänen uudet ystävänsä – saa tietää hänen pakko-oireisesta häiriöstään ja osastolle päätymisestään. Evien kannalta valitettavaa on, että uusi elämä tuo mukanaan myös joukon komeita poikia ja deittailun myötä myös valtavan määrän stressiä ja epävarmuutta. Kasautuvat paineet eivät ainakaan auta Evien toipumista.

Bournen kirja käsittelee mielenterveyttä kattavalla, mutta mässäilemättömällä tavalla. Kirja on kirjoitettu Evien näkökulmasta, joten lukija pääsee hänen päänsä sisään ja mukaan kaikkiin hänen mielenailahteluihinsa. Evie saa kyllä lukijan sympatiat puolelleen, huolimatta siitä miten ärsyttävän raivostuttavan naiivi teini hän välillä osaa olla. Mutta sellaisiahan 16-vuotiaat tuppaavat olemaan, vai mitä? 😉

Kirjassa pyöritellään paljon poikia, ihastumista, rakastumista, seksiä, mutta niiden ohella myös feministisiä teemoja. Siihen sen enempää puuttumatta koin, että Bourne on osannut pysyä saarnaamisesta pois ja kirjoittaa asioista, joita ihmisten – ei pelkästään naisten tai tyttöjen – on hyvä ajatella. Karsastan aatteellisuutta nuortenkirjoissa lähes yhtä paljon kuin uskonnollisuutta, mutta Bourne onnistui kirjoittamaan omat aatteensa sanoiksi lähestulkoon häiritsemättömällä tavalla. Ei ihan, mutta melkein. Siitä siis pointsit kotiin.

Am I Normal Yet?
Gummerus
2017 (suom. Kristiina Vaara)
ISBN 978-951-24-0654-8
412 s.

Omilla rahoilla ostin

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s