Metsänpeitto – Sanna Hukkanen & Inkeri Aula

Toistaiseksi vuoden 2018 kotimainen sarjakuvasato on ollut todella vaikuttavaa. Suomalaista sarjakuvaa ilmestyy ulkomaiseen verrattuna edelleen todella vähän, mutta olen tyytyväinen siihen, että se mitä julkaistaan, on lähes kautta linjan aika laadukasta. Hyvä Suomi, hyvä suomalaiset sarjistaiteilijat!

Sanna Hukkasen ja Inkeri Aulan sarjakuvateos Metsänpeitto kerää yksiin kansiin kaunista kansanperinnettä, loitsuja ja kertomuksia suomalaisten suhteesta metsään. Olen aiemminkin muistaakseni puhunut siitä, miten monissa muissa kulttuureissa metsää pidetään uhkaavana ja vaarallisena, mutta meille suomalaisille se on turvapaikka ja koti. Metsään on hyvä mennä, hengittää puhdasta ilmaa ja olla vaan. Metsänpeitto esittelee kahdeksan suomalaista puulajia sekä niihin liittyvää mytologiaa. Oli hauskaa huomata, että monet vanhojen aikojen loitsuista ja lausumista ovat kantautuneet vielä nykypäivänkin arkikieleen.

Hukkasen kuvitus on kaunista ja tunteikasta, mutta samalla melko voimakasta. Tunnelmat erilaisista puustoista ja lehdoista välittyvät hänen vesivärikuvituksistaan todella hyvin. On helppo kuvitella itsensä kullankeltaiseen haapalehtoon tai keskelle aurinkoista männikköä.

Aula puolestaan on kulttuuriantropologi, joka ammentaa teoksessa kalevalatuntemuksestaan. Tunnustettakoon, etten ole kalevalaisen runomitan suurin ystävä, mutta siinä on kieltämättä magian tuntua. Kun sitä ryhtyy lausumaan ääneen, tuntuu kuin sanoilla olisi jotenkin enemmän voimaa. Ehkäpä se on myös yksi syy siihen, miksi Metsänpeitto tuntui niin hurmaavalta.

Yksi toistuva teema teoksessa on teollistuminen ja sen vaikutukset metsiin. Suomessa on vaarana se, että otamme metsät itsestäänselvyytenä ja havahdumme vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä. Metsät ovat meille arvokkaita, ja siksi onkin meidän kaikkien etu, että niistä pidetään huolta ja että ne säilytetään. Ei pelkästään kansallispuistojen alueilla, vaan myös niiden ulkopuolella. Kaupunkilaisena kaipaan itse joskus katupölyä pakoon metsiin, ja matka joka kunnolliseen hiljaisuuteen on ajettava, tuntuu pitenevän vuosi vuodelta.

Arktinen Banaani
2018
ISBN 978-952-270-385-9
166 s.
☆☆☆☆

Kirjastosta lainattu

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s