Lasilapset – Kristina Ohlsson

Okei okei, myönnetään. Elin alkuun siinä luulossa, että Lasilapset on nuortenkirja. Ei se ole. Tai ehkä on. Lasilapset ei ole ihan perinteinen dekkari, sillä kirjassa pohditaan paljon kuolemaan liittyviä asioita ja yliluonnollista. Ihan herkemmille en tätä suosittelisi, sen verran intensiivisiin tunnelmiin kirjassa päästään.

Päähenkilö kirjassa on viidesluokkalainen Billie, jonka isä on kuollut. Isän sairautta ja kuolemaa ei avata tässä sen kummemmin, mutta Billie on jäänyt kahdestaan äitinsä kanssa. Äidin on päästävä pois maisemista, jotka muistuttavat joka hetki häntä hänen edesmenneestä miehestään, joten äiti laittaa talon myyntiin ja ostaa tilalle uuden. Äiti on muutenkin melko hermoheikko, mutta kuitenkin läsnä läpi kirjan ja Billietä kohtaan hyvin huolehtivainen. Hän ei myöskään ole mikään yli-ihminen, vaan turhautuu ja suuttuu niin kuin kaikki äidit joskus.

Jo tutustumiskäynnillä Billie tajuaa, että joku tässä talossa mättää. Mikään ei tunnu oikealta ja kiinteistövälittäjä väistelee kysymyksiä kuin mikäkin liukas ankerias. Äiti ei ota Billien vastusteluja kuuleviin korviinsa, ja niinpä edessä on muutto. Päivä päivältä Billie tulee yhä varmemmaksi siitä, että heidän uudessa sinisessä omakotitalossaan kummittelee. Billie värvää avukseen ystävänsä Simonan ja uuden tuttavuuden Aladdinin. Yhdessä he rupeavat selvittämään, kuka talossa oikein kummittelee. Talon historiasta paljastuukin kerrassaan karmivia asioita…

Pakko myöntää, että heti kun tajusin päähenkilön olevan viidesluokkalainen, meinasin luovuttaa jo alkuunsa. Ei tämä voi olla pelottava, jos tämä on kerran lastenkirja. Sitten muistin, miten itse alakouluikäisenä luin Goosebumpseja, ja ne aiheuttavat minulle vieläkin painajaisia. Ohlsson on onnistunut kirjoittamaan lasten jännärin, joka on ihan oikeasti jännä. Uskoitpa kummituksiin tai et, Ohlsson saa sinut kyllä varpaisilleen, sillä yksi toisensa jälkeen talosta paljastuu salaisuuksia, jotka kyllä seisauttavat veren.

Jos tunnet olevasi kovahermoinen tyyppi, niin suosittelen! Tämä sai kolmekymppisen kirjastotädinkin pöksyt tutisemaan.

Glasbarnen
WSOY
2018 (alkup. 2013, suom. Pekka Marjamäki)
ISBN 978-951-0-43050-7
202 s.
☆☆☆☆

Kirjastolaina

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s