Tyttösi sun – Meredith Russo

Olen tosi iloinen ja onnellinen kaikkien niiden puolesta, jotka joutuvat tavanomaista enemmän pohtimaan sukupuoltaan ja siihen liittyviä kiemuroita siitä, että tätä aihetta käsitteleviä kirjoja julkaistaan. Harmillista on, että yleensä kirjat ovat hyvin pintapuolisia ja siloiteltuja, niin tässäkin tapauksessa.

Meredith Russon Tyttösi sun perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin transnaisena, mutta hän on ottanut tiettyjä taiteilijanvapauksia monissa asioissa. Loppusanoissa hän kirjoittaakin tästä ja selventää, missä kohdin hän on vetänyt mutkat suoriksi, joten jos aihe koskettaa sinua henkilökohtaisesti, suosittelisin lukemaan myös nämä yleensä yliskipattavat muutamat sivut kirjan lopussa.

Tyttösi sun kertoo Amandasta, joka on korjannut sukupuoltaan. Amanda on aina tiennyt olevansa oikeasti tyttö. Asian valjettua hänelle terapeutin kanssa vietetyn juttutuokion jälkeen, Amanda ryhtyi korjausprosessiin, joka tosielämässä on käsittääkseni huomattavasti pidempi, vaivalloisempi ja mutkikkaampi kuin miten se tässä kirjassa kuvataan. Amanda on korjannut ihan kaiken itsessään, mutta ympäristön asenteita hän ei voi muuttaa. Kun Amanda sitten pahoinpidellään kotikaupungissaan, päättää hän oman turvallisuutensa vuoksi vaihtaa maisemaa ja muuttaa isänsä luo. Isä ei ole ihan sinut Amandan muutoksen kanssa, mutta Amanda on vakaasti päättänyt aloittaa uuden elämän paikassa, jossa kukaan ei ole koskaan tuntenut häntä Andrew’na.

Teos keskittyy pitkälti Amandan ja komean Grantin ihastumiseen ja parisuhteen kehittymiseen. Amandaa vaivaavat ajatukset hänen menneisyydestään ja tuntuu siltä, ettei Grant ole myöskään paljastanut ihan kaikkia salaisuuksiaan. Tutustuessaan uusiin koulukavereihinsa, Amandalle valkenee, että kaikki hautovat mielensä perukoilla yhtä tai toista asiaa, josta ei oikein sovi puhua.

Jos jätetään huomioimatta se osa kirjasta, joka tekee siitä niin erilaisen, eli Amandan transsukupuolisuus, Tyttösi sun on tosi tavallinen nuortenkirja. Se on rakkaustarina, kertomus koulunkäynnistä ja tyhmistä vanhemmista, jotka eivät oikein ymmärrä mutta kuitenkin rakastavat lastaan ihan pohjattomasti. Loppua kohti kirja käy jännittäväksi, mutta tavalla, jonka esimerkiksi Boys Don’t Cry -elokuvan nähneet tunnistavat kyllä. Onneksi ihan niin kamala Tyttösi sun ei kuitenkaan ole. Tuntuu hirveältä sanoa näin, mutta en olisi uskonut, että kirja loppuu niin kuin se loppuu, ottaen huomioon tapahtumien sijainnin ja luonteen.

Silti, ihan kelpo lukukokemus, ei aiheuttanut sen suurempia tunnehyökyjä.

If I Was Your Girl
Karisto
2018 (suom. Leena Ojalatva)
344 s.
☆☆☆

Kirjaston kokoelmista

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s