Muumipeikko ja marsilaiset – Tove Jansson

Kun olin pieni, rrrrakastin muumeja. Sain kolmivuotiaana merirosvosilmälapun koska toinen silmäni karsasti, ja jos olisin käyttänyt sitä aina muumeja katsoessani, olisi näköni nyt epäilemättä parempi. Äitini väittää vieläkin osaavansa muumijaksot ulkoa, niin monta kertaa niitä katsottiin, aina uudestaan ja uudestaan.

Pelkäsin Muumimörköä pitkälle teini-ikään, enkä häpeile edes myöntää sitä. Uhkaava musiikki ja pimeästä mateleva, pakkaspilven saattelema Mörkö olivat hirvittäviä, ja vilkas mielikuvitukseni osasi hyvin kuvitella Muumimörön Peijaksenmäen metsiin. Sittemmin ymmärsin, että Muumimörkö on vain hyvin, hyvin yksinäinen. Se on erilainen ja pelottava, ja siksi muumit suhtautuvat siihen hyvin epäluuloisesti. Koska Mörkö tuo mukanaan purevan pakkasen joka tappaa kukat ja jäädyttää kaiken mihin se koskettaa, on muumien hyvin vaikea tulla Mörön kanssa toimeen. Mörkö ei kuitenkaan itsessään ole paha tai ilkeä.

Kesti kuitenkin pitkälle aikuisikään ennen kuin minulle selvisi, että Tove Jansson on piirtänyt muumeista myös sarjakuvia. Albumit, joihin töissä törmäsin, olivat ajan syömiä ja kellastuneita, eivätkä sellaisenaan kutsuneet lukemaan. Nyt kuitenkin tämän uuden sarjisprojektini myötä tartuin tällaisen minialbumiin, joka pitää sisällään vain yhden Janssonin tarinoista – Muumipeikko ja marsilaiset.

Jokainen on varmaan nähnyt tästä tehdyn piirrosjakson, mutta sanottava on, että sarjakuvat ovat ehdottomasti suunnattu enemmän aikuisille. Yhdessä vaiheessa Muumimamma kutistuu, ja kun Muumipappa näkee hänet, juoksee tämä kädet silmien edessä pois luvaten, ettei koskaan enää juo viskiä kuvitellen kyseessä olevan juoppoharha. Nauroin katketakseni tätä lukiessani ja sainpa myös isännän hymähtelemään osoittaessani hänelle kärttyisää, kutistettua Muumipeikkoa, joka potkii kiukkuisena omenoita alas pöydänkulmalta, kun Niiskuneiti riistää hänen miehisyytensä tuomalla Muumipeikolle nukkekodin kalusteita.

Uskoisin, että vaikka Tarinoita Muumilaaksosta olisi hallussa etu- ja takaperin, saa lukija näistä Janssonin sarjakuvista irti ainakin jotakin. Janssonilla on hallussaan melko hurtti huumori, jota hän viljelee sarjakuvissa. Yksittäisen tarinan lukemiseen ei mene kauaa ja maailma on jo entuudestaan tuttu, joten tarinaan uppoutuminen on vaivatonta. Lapsetkin voivat näitä toki lukea, mutta epäilenpä, että heiltä menee suuri osa vitseistä täysin ohi. Vuonna 1957, jolloin tämä sarjakuva on alunperin julkaistu mustavalkoisena ja ruotsiksi, sarjakuva oli ennenkaikkea tarkoitettu aikuisille ja sen kyllä huomaa.

Mumintrollet och marsinnevånarna
WSOY
2018 (englannista suom. Juhani Tolvanen & Anita Salmivuori)
ISBN 978-951-0-43145-0
38 s.
☆☆☆☆

Kirjastosta lainasin

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s