Artemis – Andy Weir

Muistan vieläkin sen päivän, kun hain The Martianin postista, revin sen pahvipakkauksestaan ja ihastelin himmeästi kimaltelevaa kantta punaisine pölyineen ja astronautteineen. Ahmin kirjan ja suosittelin sitä kaikille, jotka erehtyivät kysymään jotain suositusta minulta. Andy Weir paukahti tuolla yhdellä teoksella suosikkikirjailijoideni kärkeen.

Kun minulle sitten selvisi, että Weir oli kirjoittamassa uutta kirjaa joka sekin sijoittuisi avaruuteen, suhtauduin äärimmäisen skeptisesti. Tähän ikään mennessä sitä on jo oppinut, että usein jymymenestystä seuraa jonkinlainen vähän kehnompi kopio edellisestä. Haluan kuulla teidän mielipiteenne tästä kirjasta, mutta Weir löi minut totaalisesti ällikällä.

Artemis sijoittuu Kuuhun, samannimiseen kaupunkiin. Päähenkilö on Jazz on köyhä lähetti, joka toimittaa sivubisneksenään kiellettyä tavaraa asiakkailleen. Viranomaiset sietävät Jazzin pienyritystoimintaa, sillä hän kieltäytyy salakuljettamasta aseita ja kovia huumeita. Jazz on nuoruudessaan käyttäytynyt typerästi, ja on nyt satoja tuhansia slugeja (Kuun valuutta, joka ei ole oikea valuutta, koska Kuu ei ole tunnustettu valtio) velkaa. Jazzin kaikki ongelmat haihtuvat kuitenkin savuna ilmaan, kun artemislainen miljardööri lupaa maksaa hänelle miljoonan keikasta. Kuinka sellaisesta voi kieltäytyä, olkoonkin, ettei kyseessä ole mikään ihan tuikitavallinen keikka?

Artemis on täynnä The Martianistakin tuttua huumoria. Mitään hirveän korkeaotsaista tässä kirjassa ei ole – siis lukuunottamatta niitä pätkiä, joissa Weir intoutuu selvittämään Kuussa asumisen tieteellisiä aspekteja – ja lukukokemus olikin todella sujuva. Tykkäsin tästä, jos mahdollista, jopa enemmän kuin The Martianista, ja se on jo sanottuna jotakin.

Artemis on kuin mikä tahansa pikkukaupunki, mutta vain Kuussa. Weir rakentaa hyvin kyläyhteisön, jossa on kaikenlaisia tyyppejä. Hauskin näistä lienee Artemiksen ainoa “poliisi” (Artemiksessa ei ole poliisia, vaan ihan omanlaisensa oikeussysteemi), Rudy. Rudy pukeutuu kanadalaiseen poliisiunivormuun ja on jahdannut päähenkilöämme lähestulkoon aina. Jazzilla on resuinen joukko ystäviä, joihin lukeutuu muun muassa baarinpitäjä, EVA-mestari sekä ukrainalainen tiedemies. Pidin tästä sekalaisesta seurakunnasta todella paljon.

Weir rakentaa myös kohtauksia hyvin. Lukuja ei kirjassa ole paljoa, mutta ne ovat omalla tavallaan kokonaisuuksia. Kirjaa on hyvin vaikea jättää kesken, jos vaihtoehtona on vain posottaa suoraan läpi. Teitä on varoitettu.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s