Lahtarit – Anneli Kanto

Historiallinen romaani on jotakin, johon olen tutustunut vasta ihan viime vuosina. Ennen Paula Havastetta ja Tuulen vihoja pidin historiallisia romaaneja tylsinä pappojen juttuina – vähän niin kuin sotaromaaneja, mutta sitten luin ensin Havasteen, sitten Kannon Pyövelin, ja olin ihan koukussa. Historiasta kiinnostuneiden on syytä lukea näitä, sillä tämän lähemmäs aikalaiskokemuksia tuskin pääsemme – ellei sitten ole hinkua sukeltaa arkistojen syvyyksiin, mikä onkin sitten ihan oma hommansa. Onnekkaimmilla meistä on vielä isovanhempia, joilta näistä asioista voi kysellä, mutta aina vain harvenevissa määrin.

Kannon Lahtarit kertoo Suomen sisällissodasta ja sen tapahtumista valkoisten sotilaiden, tai kuten heidät paremmin tunnetaan, lahtareiden näkökulmasta. Kirja lähtee liikkeelle Vaasasta, jossa yksi kirjan päähenkilöistä on juuri lähtenyt kotoa vanhemmiltaan lupaa kysymättä, hiihtämään kohti Ruotsia ja sitä tietä kohti Saksaa. Sitten ollaankin Ilmajoella, seurataan valkoisten suojeluskuntien kokoamista ja sisällissodan ensihetkiä. Siitä kirja muuttuu vain synkemmäksi ja raaemmaksi. Jokainen kuvittelee tietysti olevansa oikealla asialla ja hyvien puolella, mutta mikään ei oikeuta niitä tekoja, joita kirjassa kuvataan.

Lukiossa meille tuskin puhuttiin sisällissodasta. Se mainittiin kyllä, kerrottiin ketkä siinä olivat osapuolina ja miten se päättyi, mutta sen syvemmin asiaa ei käsitelty. Omiaan vastaan sotiminen on kai aina kansakunnalle häpeäksi, eikä Suomenkaan sisällissodassa kyllä säästelty murhanhimoa. Ei liene siis mikään ihme, ettei asiaan sen kummemmin perehdytty historian tunnilla? Tällaiset asiat on kai jokaisen selvitettävä itse sitten sellaisena aikana, kun niitä kykenee myöskin käsittelemään.

Kuten hän itsekin loppusanoissa toteaa, Kannon teosta ei voi suoranaisesti ottaa todenmukaisena dokumenttina sodan kaameuksista, vaikka se seuraakin sodan maantieteellistä kulkua. Aikajana ja tapahtumapaikat ovat oikein, mutta henkilöt ja heidän kokemansa ovat Kannon tuottamaa fiktiota. Historiallisissa romaaneissa ehkäpä tämä on kaikkein kiintoisin asia, kuinka kirjailija ottaa jonkin kauan aikaa sitten tapahtuneen, sijoittaa aikaan henkilöitä ja herättää kokemukset uudelleen eloon. Lahtarit jätti minut mietteliääksi, ja jollain tapaa edelleen uteliaaksi. Ehkä seuraavaksi etsin käsiini kirjan, joka on kerrottu aidan toiselta puolen. Selvää kuitenkin on, että vaikka Suomi onkin 100-vuotias, sisällissota on edelleen arka paikka ja herättää tunteita.

Gummerus
2017
ISBN 978-951-24-0648-7
389 s.
☆☆☆☆

Arvostelukappale

15 Comments

  1. Suomen sisällissota on tosiaan edelleen kipeä aihe, ja koulussa sen käsittely riippuu paljon opettajasta. Toisaalta opetussuunnitelmaan kuuluu niin hurjasti sisältöä, että väistämättä monet tärkeät teemat jäävät melkein vain maininnan tasolle.

    En ole tätä kirjaa lukenut, mutta kehuja olen kuullut. Pitäisi siis. Nyt kun sodasta tulee kuluneeksi 100 vuotta, se näkyy ja kuuluu varmasti paljon mediassa ja muuallakin.

    Like

  2. Sisällisodasta tulee ensi vuonna kuluneeksi sata vuotta ja veikkaan, että aiheesta on tulossa vielä lisää niin kauno- kuin tietokirjallisuutta. Sota on aina käsittämättömän hirvittävää, mutta omien naapureiden, jopa sukulaistenkin, tappaminen vihollisina menee aivan täydellisesti yli ymmärryksen.

    Like

  3. Minun olisi tarkoitus lukea tästä aikakaudesta kirjoja, sillä osallistuin sitä koskevaan haasteeseen. Luultavasti luen myös tämän kirjan. Koulussa tosiaan opetettiin aiheesta liian vähän.

    Like

    1. Tämä on ihan mielenkiintoinen kuvaus tapahtumista. Maantieteellisesti tosiaan todellisuutta seuraava, joskin henkilöt ovat kuvitteellisia. Tai no, ainakin suurin osa. ❤ Tsemppiä haasteeseen! 🙂

      Like

  4. Pidän valtavasti historiallisista romaaneista ja tämä on ollut pitkään lukulistallani, niin kuin muutkin Kannon romaanit. Jostain syystä ei ole tullut vielä tartuttua. En kaihda rankkojakaan aiheita, joten se ei ole syynä. Ehkä pieni kyllästyminen näihin Suomen itsenäistymis- ja sotateemoihin kun tänä vuonna niitä on tullut joka tuutista.

    Like

    1. Joop, ymmärrän hyvin tuon tiettyyn aiheeseen kyllästymisen. Mulla kyllästyminen koskee lähinnä natseja. Jännää, sillä en aiheesta ihan hirveästi tiedä, mutta silti tuntuu, että on jotenkin ihan yli-kyllästetty… öö… natseilla? 😀 Pitäisi varmaan yrittää nyt vain päästä tästä yli ja ihan tosissaan perehtyä asiaan.

      Like

  5. Tämän haluan ehdottomasti lukea. Kesällä luin Pyövelin ja sen perusteella kaikki hyvät suositukset Kannon kirjoista eivät ole aiheettomia.
    Jännä kuulla, että teillä sisällissota on käyty läpi ylimalkaisesti. Muistelisin, että meillä asiaa käsiteltiin aika tarkastikin, mutta lopullisesti asia alkoi hahmottua vasta aikuisena.

    Like

    1. Pyöveli oli todella hyvä, tykkäsin siitä hirmuisasti! Kannolla on jännä ote käsittelemäänsä aiheeseen ja vaikka tapahtumista on tuhottomasti aikaa, tuntuvat tapahtumat silti todella eläväisiltä. ❤ Suosittelen kyllä lämmöllä tätä.

      Like

  6. Historialliset romaanit ovat kiehtovia myös siksi, että ne sekä kertovat historiasta että heijastavat kirjoitusajankohtaansa, Mielenkiintoisesti niissä kietoutuvat kahden ajan ajatukset ja tavat keskenään.

    Like

    1. Totta! Hankalaahan sitä on kirjoittaa täysin autenttisesti ajasta, jolloin ei ollut itse vielä syntynytkään. Toisaalta juuri tuo monikerroksisuus on todella mielenkiintoinen asia. ❤ Siihenpä en huomannut olleskaan kiinnittää tätä lukiessani huomiota.

      Like

  7. Tätä kirjaa olen kuullut monen muunkin kehuvan ja muistaakseni olen Anneli Kantoa jossain kustantamon tilaisuudessakin kuullut. Historialliset romaanit ovat myös itselleni vähän sellainen outo alue, Havasteet ovat olleet pitkään lukulistalla mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Jonain päivänä. Itse luen tällä hetkellä vuoteen 1940 sijoittuvaa sotaromaania, joten se aihe saa kyllä jäädä hetkeksi tauolle, en pidä kuitenkaan mahdottomana Kannon teoksiin tarttumista.

    Like

  8. Tätä on tullut pyöriteltyä käsissä muutamia kertoja, mutta olen ollut kovin ennakkoluuloinen. Omituista kyllä, mutta valkoisten puolelta kerrottuna koko touhu tuntuu etovalta (niin kuin se punaisten puolelta olisi yhtään sen vähemmän etovaa), ilmeisesti veren perintönä kulkee vielä sadan vuoden jälkeenkin jotain tiedostamatonta katkeruutta. Olethan muuten lukenut Täällä pohjantähden alla -trilogian? Se on vaikuttava.

    Like

  9. Kuuntelin tänään Göteborgin kirjamessuilla keskustelua vuoden 1918 vankileireistä, ja siitä tuli mieleen suositella sinulle esim. Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa. Entä oletko lukenut suomalaisen ikiklassikon Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla? Siinäkin vuoden 1918 tapahtumat ovat vahvasti mukana.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s